KYLLÄ VALTIOLLA, EU:LLA JA TURULLA RAHAA ON!

Talouslamaan (!?) vedoten valtio leikkaa ja säästää, toisin sanoen panee kunnat ja kansalaiset yhä ahtaammalle.

Turun syntilista on pitkä: vanhainkotien järjestelyjen seurauksina vanhuksia siirrellään kuin elottomia olentoja, kouluja lakkautetaan lyhytnäköisen säästötoiveen takia. Aikaan saadaan suurkouluja ja suurluokkia, missä koululaisella ei voi hyvä olla. Turku vähät välittää asiantuntijoiden varoituksista: suurilla luokilla on haitallisia, jopa vaarallisia vaikutuksia. Koulukiusaaminen, jota ei vielä tänä päivänäkään kyetä estämään, syrjäytyminen, viha ja väkivalta kasvavat. Eihän kenelläkään ole aikaa (halua?) puuttua häiriökäyttäymisen syihin.

Entä jos päättäjät määräisivät ammattiauttajia jokaiseen oppilaitokseen, entä jos ammattiauttajat jo varhaisessa vaiheessa tunnistaisivat itsensä/ympäristönsä tappajat, ja voisivat heitä auttaa?

Viime vuosien koulu- ja muut surmatapaukset ovat pelottavia ja järkyttäviä. Kun ei edes ollut kyse yhdessä erillistapauksesta. Kaiken järjen mukaan hallituksen, eduskunnan, koululaitoksen ja muiden päättäjien olisi viimeistään tässä vaiheessa pitänyt ruveta miettimään, mitä tehdä.

Kukaan ei tietenkään ole tehnyt mitään, päät vaan pantu pensaaseen. Ja tietysti PUOLUEhan se tärkein on.

Nuoret ovat kansakuntamme tulevaisuus, sanotaan juhlapuheissa. Mutta onhan nuorilla oltava jotain, mistä ponnistaa.  Onko nyky-yhteiskunnasta siihen?

Turku lakkautti lähikirjastot - surkuhupaisan "kulttuuripääkaupunki-tittelin" taatusti unohtumaton "kulttuuriteko". Kirjastossa käynti on monelle kenties ollut päivän kohokohta. Lähellä olevaan kirjastoon jaksoi vähän kehnompijalkainenkin. Tekee pahaa ajatella, miten heidän nyt käy,  varsinkin kun pää- ja  kaikki kirjastot ovat kiinni viikkokausia modernin tietotekniikan asentamisen vuoksi:(.

Kirjaston uudistusta on hehkutettu. Mutta missään ei ole puhuttu kustannuksista. Ei  uusi ATK sentään ilmainen liene??

Rahaton valtio ja rahaton Turku ovat päättäneet rakentaa pikaraitiotien Turkuun. Raitiotiestä puhutaan välttämättömän tarpeellisena -  viis vanhusten, sairaiden ja lapsenkotilasten hyvinvoinnista? Kyse on sadoista miljoonista.

EU:lla riittää rahaa tyhjänpäiväisyyksiin, kuten esim. Turun kirjastosiltaan. Joku lobbasi hanketta ja onnistui. Kuka mahtoi olla?

Surettaa ja suututtaa, vaikken turkulainen olekaan. Ihan samaa tapahtuu joka puolella.

SUDENKAATOLUVAN SURULLISET SEURAUKSET

Pelkurimainen viranomaistaho, joka myönsi YHDEN suden tappoluvan, on osasyyllinen. Oli arvattavissa, että kun metsästäjille lupa annetaan, verenhimo sokaisee järjen. He ottivat yhden sijasta hengiltä KAKSI. Toinen niistä oli pantasusi, johtajapariskunnan naaras.

Kun nykytiedon mukaan sudet ovat sosiaalisia ja susilauma muodostuu perheestä, perhe on nyt rikottu ja hajalla. Ja niin kuin lehdessä on jo joku sanonut,  seurauksena voi hyvinkin olla, että hajanainen perhe alkaa saalistaa esim.koiria. Kun on nälkä, pitää saada ruokaa.

Tähän asti eivät Lounais-Suomen sudet ole olleet vaaraksi kenellekään, mutta kun kaksijalkaiset murhaajat ovat tehtävänsä tehneet, tilanne voi hyvinkin muuttua. Ja jos niin käy, on turha syyttää susia - rikollisia ovat metsästäjät.

Poliisi tutkii tapahtunutta metsästysrikoksena. Hyvä niin, mutta mitä se loppujen lopuksi auttaa?

SUSIVIHA AHDISTAA

Varsinais-Suomen(kaan)  sudet eivät tiettävästi ole vahingoittaneet tai uhanneet yhtään ainutta ihmistä. Silti yksikin havainto saa ihmiset riekkumaan hullun lailla ja vaatimaan lehtien mielipidepalstoilla tappolupia.

Susipelko ja susiviha istutetaan myös lapsiin, elleivät he ole jo oppineet sitä Punahilkka-sadusta.

Susien tappamasta peurasta nousee hirmuinen metakka. Ravinnokseenhan sudet sen tarvitsevat.

Ja kuitenkin peuroja ja muita hirvieläimiä on (autoliikenteelle) vaarallisen paljon. Maalaisjärjellä luulisi, että eikö näin pidä ollakin, että  sudet karsivat luonnollisella tavalla hirvikantaa ja saalistavat huonokuntoiset eläimet! Vaan eipä tietenkään: kaksijalkaiset metsästäjät, ne pahimmat tappajat, eivät siedä kilpailua.

Totta kai riistapiirit ajavat susien tappamista, onhan niillä ojassa oma lehmä = hirvi..

Silmittömässä petovihassaan Turku ympäristökuntineen ja koko Suomi elää pimeää keskiaikaa. Keskiajalla vanhoja koukkunokkaisia akkoja vainottiin noitina, varsinkin jos he olivat rumia ja taitavia luonnonlääkitsijöitä.

Vihakampanjan tuloksena on tänne myönnetty yhden suden tappolupa. Valtio enempää kuin kuntatasokaan ei  piittaa kansalaisista vähääkän, mutta susiasia on näköjään koettu semmoseksi, että siinä voidaan antaa kansalaisille periksi - muinaisroomalaiseen tapaan: leipää ja sirkushuveja kansalle.

Vanhempien vastuu

Vanhempien toivoisin miettivän, mitä pelko tekee lapselle?  Susikammoiset vanhemmat istuttavat pelon lapsiinsa. Hallaa tekevät myös vanhemmat, jotka opettavat lapsensa pelkäämään koiria varoittamalla: älä mene, se puree tms. Sen sijaan pitäisi neuvoa, että vieraaseen koiraan ei saa ikinä koskea,  vaan aina pitää ensin kysyä koiran omistajalta, saako koiraa silittää, ja millä tavoin.

KETÄ ÄÄNESTÄÄ?

Tarja Halosta äänestin mielelläni molemmilla kerroilla. Hän on sympaattinen ja inhimillinen.
Sen sijaan uudet presidenttiehdokkaat pikemminkin nostavat selkäkarvat pystyyn. Galluppeja en ole seurannut, mutta käsittääkseni kärjessä ovat lipevät hyvin toimeentulevat kovat poliitikot ja maahanmuuttajavastainen mies, joka - ellen nyt ihan väärin muista - myös vastustaa aborttia.

Pitkän harkinnan jälkeen olin jo päätymässä Haavistoon, kunnes uutisoitiin, että hän rinnastaa eläinrääkkäyksiä salaa kuvanneet eläinaktvistit natseihin.

Eihän presidentillä nykypäivänä ole kauheasti valtaa, mutta siltikään ei ole yhdentekevää, kuka tehtävään valitaan.

Ystävyydestä

Riesanani on herkkyys ja myötätunto kaiken elävän puolesta, mihin yhdistyy äkkiä kiehahtava sappi. Läheskään kaikki purkaukset eivät mahdu sanomalehtien mielipidesivuille, nettipalstoilla on omat sääntönsä ja rajoituksensa.

Tutustuin kauan sitten henkilöön, jonka joskus ajat sitten tapasin ollessamme koiriemme kanssa liikkeellä samassa metsässä. Vähitellen meistä tuli ystäviä.  Olemme ystäviä tänäkin päivänä, mistä kiitos hänelle - itse olen huono pitämään yhteyttä. Häntä voisi kuvailla sanoilla lojaalisuus, suvaitsevaisuus, avarakatseisuus ja kutkuttavan kiero huumorintaju, mutta ne ovat vain pieni osa hänestä.

Hän ehdotti purkausteni kanavaksi blogia ja auttoi sen perustamisessa. Kiitos vielä kerran:).

Vahvoille tunteille pitää löytää ulostulokanava, muuten sekoaa - pahimmassa tapauksessa on vaaraksi ympäristölle. Siitä on kammottavia esimerkkejä sekä kotimaassa että muualla. Oma tilanteeni ei luojan kiitos ollut näin paha.

Aloitus

Torstaina 12. tammikuuta perustin elämäni ensimmäisen blogin, ystävän kannustamana ja auttamana. Sillä niin monimutkaiselta homma seniorin silmin näytti, vaikka jo monenmoiseen vekottimeen olenkin joutunut perehtymään.